dyyni skropodopo

Syksy 2016

Aloitin kuvataiteen opinnot Lapin ammatti­korkea­koulussa syksyllä 2016. Minulle on rakentunut vahva taiteellinen identiteetti jo ennen opintoja. Oman myrkkyni, niin kuin lehtori Panu Pohjola asian ilmaisee, löysin Alfa-Art taidekoulussa, tehdessäni lopputyön surrealismista aiheesta Monimerkitys. Öljyväriteoksissa maisema ja henkilöt sulautuvat yhteen. Ihmiset sulau­tuvat yhteen. Jotain mystistä jää jäljelle.

Jatkoin surrealismin parissa Alfa-Artin jälkeen ja pidin kolme yksityisnäyttelyä, joista yksi oli Helsingissä ja kaksi Oulussa. Yksityis­näyttelyiden aikana osa teoksista jalostuivat kaksoiskuviksi. Lopulta ihminen on maisema, jolloin nämä kaksi on havaittavissa teoksissa samanaikaisesti. Viimeisimmässä yksityis­näyttelyssäni teoksissa yhdistin digitaalisen kuvan perinteiseen piirtämiseen ja maalaa­miseen. Prosessin aikana digimaalasin valokuviin ja käsittelin niitä Photoshopissa, painatin työt painossa ja jatkoin työstämistä piirtäen ja maalaten.

Mielenkiintoista on nähdä, miten opiskelu Lapin ammattikorkeakoulussa on muuttanut ja tulee muuttamaan taidettani ja minua taiteilijana. Pidänkö kiinni surrealismistani? Jalostanko sitä uusiin ulottuvuuksiin? Hylkäänkö sen ja teen jotain ihan muuta? Keskityn tässä ja nyt pohtimaan erityisesti mitä on tapahtunut ensimmäisen syyslukukauden aikana.

Viiden päivän luokkaretki Lappiin ja Pohjois-Norjaan räjäytti tajuntani ja jätti kipinän valokuvaamiseen. Ymmärsin, miten vähän tiedän valokuvaamisesta. Hävettää myöntää, että digitaalijärjestelmäkameran eri mahdol­lisuudet ja peruskäsitteet ovat vielä hieman pimennossa. Tämä johtuu siitä, että mielen­kiintoni on aikaisemmin suuntautunut analogiseen piirtämiseen ja maalaamiseen.

Minulla on ollut sekä taidemaalarin että photo­shoppaajan lähestymistapa kuviin. Aiemmin valo­kuvatessani kesäityin siihen, että kuva oli tarkka, mielenkiintoinen ja hyvin sommiteltu. Kuvasin pääasiassa automaatti­säädöillä ilman salamaa usein jalustaa käyttäen. Käsittelin ja digitaalisesti maalasin ottamiini kuviin Photo­shopissa, jolloin loppu­tuloksena oli selkeästi muokattuja surrea­listisia kuvia. Lisäksi olen kuvannut tekemiäni piirroksia ja maalauksia. Lapin reissun aikana aloin nähdä valokuvan itsenäisenä taide­muotona, johon kuuluu vain peruskuvan­käsittelyä kuten rajausta, valotuksen säätöä ja terävöitystä. Aikaisempaan kuvankäsittelijän näkökulmaan verrattuna valokuvaajan luomistyö painottuu aikaan ennen kuin painetaan nappia kamerassa.

Kipinä
Kipinä nimeä kantavassa valokuvassa on vangittu oikea hetki ja liike.

Kipinäksi nimetyn digikuvan otin Vasatokassa grillikodassa Lapissa. Kuvassa luokkalaiseni Tiina Mäkivuoti yrittää sytyttää tuluksilla nuotiota. Kuva on mielestäni täydellinen, koska joka puolella tapahtuu jotain mielen­kiintoista. Nuotiossa olevat halot ovat sommi­teltu mielenkiintoisesti ja ne vievät suuren osan kuva-alasta. Puut nuotiossa ovat tarkkoja ja taka-ala on sumea, mikä luo tilan tuntua. Lämpimät kohdat, kuten kipinät ja kädet, kuvassa tulevat katsojaa kohti. Kun katse on tutkaillut näitä tarpeeksi, se siirtyi itsellä kipinöiden oikealla puolella olevaa savua.

Jäämeri
Jotain pientä ja jotain suurta samassa kuvassa.

Onnistuin myös Pohjois-Norjassa otetussa maisemakuvassa, jossa kuvasin kallion päältä jäämerta. Asetin kameran kallion päälle. Kuvan focus on keskellä alhaalla hyvin pienessä kasvillisuudessa. Kuvan tarkimman kohdan yläpuolella on kauimmainen saari. Pidän tästä yhdistelmästä, että samassa kuvassa on lähellä jotain hyvin pientä ja kaukana jotain suurta. Etualan kalliossa liike suuntautuu ylhäältä vasemmalta alas oikealle. Oikealla puolella oleva ruohotuppo ja se takana oleva kallioinen saari pysäyttävät edellä mainitun liikkeen ja ovat sen takia sommittelun toimivuuden kannalta keskeisiä elementtejä. Saari jämäköittää sommitelman, ottaa yhteyden samankaltaisuudellaan etualalla vasemmalla olevaan tummaan kallioon.

Loput tekstissä viitatut valokuvat löytyvät täältä.

Iltasoutelu kuvassa on kuvattuna soutuvene, jota Niina Särkiniemi soutaa. Pidän kuvan tunnel­masta, sommitelmasta ja väreistä. Kuva on otettu pitkällä valotusajalla ja siinä ei pahemmin ole tarkkoja kohtia. Mielenkiintoista on myös, että kasvojen ilme on heilahtanut kasvojen vasem­malle puolelle taivaalle. Revontulikuva on otettu Vasatokan saunan terassilta yöllä pitkällä valotusajalla. Suoristin kuvan revontulien mukaan ja jätin puun ja maaston vinksalleen. Tällainen rajausratkaisu toi sommitelmaan vauhtia.

Laitoin kameran poron selän päälle ja otin kuvan. Otoksesta tuli vauhdikas ja pidin sen poro­näkö­kulmasta. Tykkäsin erään Lapin maiseman tasapainoisesta tunnelmasta. Mäki laskeutuu vasemmalta keskelle ja toinen mäki nousee oikealle ylös. Tästä tulee mieleen aaltoliike. Maastossa on monimuotoisia element­tejä kuten kiviä, puro, vaivaiskoivuja, ja vuoria. Ihminen on kuvassa pienenä magentan värisenä pisteenä. Syyslukukauden opintoihin kuului paljon myös perinteistä piirtämistä ja maalaamista. Esittelen seuraa­vaksi muutaman teoksen ja kerron, mitä olen miettinyt niitä tehdessä.

Medusan lautta mukaelma

Medusan lautta (mukaelma), johon sisällytetty värioppitehtäviä.

Tein sekatekniikkateosmukaelman Théodore Géricaultin Medusan lautasta. Maalasin työn akryyleilla ja siihen on lisätty myös värillistä kartonkia. Teokseen on sisällytetty myös lehtori Henri Hagmanin kahdeksan väri­opillista tehtävänantoa, jotka on eritelty yllä olevaan kuvaan. Tehtävä oli haastava. Pyrkimyksenäni oli olla uskollinen alkuperäi­selle teokselle ja Hagmanin tehtävänannoille. Tärkein tavoite oli kuitenkin tehdä itsenäinen teos, jossa näkyy oma ekspressiivinen ilmaisu. Alkuperäisessä Medusan lautassa on runsaasti yksityiskohtia ja lautta on pullollaan ihmisiä. Halusin maalata yksittäin ihmiset, mutta tein sen vain viitteellisesti ajan säästämiseksi.


Kiire pysähtymään
Kiire pysähtymään, sekatekniikka paperille, 104 x 72 cm, 2016

Onnistuin kuivapastelleilla ja hiilellä paperille toteutetussa elävänmallin piirrustuk­sessa. Minulla on liian vähän kokemusta kuivapastel­leista ja haluan kehittyä niiden käytössä. Koin tehneeni onnis­tuneen teoksen, vaikka olin epävarma tekniikasta. Syyslukukauden portfoliota rakentaessa Lapin ammattikorkea­kouluun huomasin, etten ole mennyt sieltä mistä aita on matalin. Olen vahvoilla öljyväri­maalaamisessa, hiili- ja lyijykynä­piirroksissa sekä kuvankäsittelyssä. Portfoliossani ei kuitenkaan ole havaittavissa suurta osaa näistä tekniikoista. Haluan oppia lisää tekniikoista, joista minulla on vähemmän kokemusta.

Huomaan myös valokuvieni kaksi kaavaa. Pidän siitä, että kuvassa on samaan aikaan jotain pientä ja jotain suurta. Tiedostin tämän mieltymykseni kuvatessa Lapissa. Toinen kaavani on vauhti ja liike kuvassa, josta en itse ollut edes tietoinen. Tästä mainitsi opiskelukaverini. Ensimmäinen lukukausi on ollut kehittävä ja olen oppinut paljon. Surrealismi tuntuu edelleen omalta jutulta. Nyt vain olen löytänyt sille uusia leikkikenttiä digitaalisesta taiteesta.