dyyni skropodopo

Sama uni

Tästä työstä muodostui murheenkryyni. Tein samalle pohjalle kolme täysin erilaista työtä. Ensimmäisessä oli koulurakennus ja taistelin työn kanssa pitkään, vaikka koko idea oli mielestäni tylsä. Aloitin alusta kokonaan uuden työn eri idealla. Tuntui niin hyvältä alkaa vain roiskimaan väriä sinne tänne! Lähtökohtana oli tekemäni hiilipiirrustus. Maalaaminen sujui, kunnes poikkesin suunnitelmasta radikaalisti, ja tuntui, että hukassa ollaan jälleen. Valitsin uuden luonnoksen. Tälläkin kertaa kyseessä oli vanha lyijykynäpiirrustus.

Luonnos Sama uni-teokseen
Lyijykynäluonnos Sama uni-teokseen.

Työskentely kantoi hedelmää. Maalaminen oli mielekästä, koska tykkäsin luonnoksesta. Kuinka pitkään olinkaan taistellut tämän saman kankaan kanssa? Pari kuukauttako? Nyt oli päivänselvää, mihin suuntaan työn veisin. Näin kuvassa miehen rintakehän, rakennuksen, ja kasvot. Pienenä yksityis­kohtana ovat silmäripset suljetuissa silmissä. Maalatessa pidättäydyin aika hyvin käsi­kirjoituksessa. Toki tuli myös uudistuksia, mutta ne olivat tarkkaan harkittuja.

Hahmo sai pään, jossa oli myös ripset. Maasto kaipasi todenmukaisempaa ilmettä. Sitä tehdessä keksin toistaa yhtä maaston kohtaa myös kasvoissa. Hahmo näkee unta häntä ympäröivästä maailmasta. Tästä ajatuksesta syntyi teoksen nimi. Kasvojen tekeminen aiheutti päänvaivaa. En osannut päättää edes pään muotoa, värivalinnoista puhumattakaan. Lukuisista kokeiluista huoli­matta en löytänyt millään oikeita värejä rinta­kehälle ja kasvoille. Juuri tämä ongelma tuntui pilaavan kokonaisuuden. Välillä otin etäisyyttä maalaukseen. Istuin alas, ja kirjasin ylös, mitä muutoksia haluan seuraavaksi tehdä.

Oma kritiikki Sama uni-teokseen.

Oma kritiikki Sama uni-teokseen.

Minulle ehdotettiin korjattavaksi työssä vain yhtä kohtaa, alaosan kasvillisuutta, joka vei liikaa tehoa itse pääpointilta eli rakennuksen ja ihmisen yhdistelmältä. Minä taas näin työn hyvin keskeneräisenä. En ollut tyytyväinen taulun yläosaan, erityisesti kasvoihin. Olisi ollut helppoa vain korjata mainittu kohta ja jättää työ siihen. Aikaansaannos ei kelvannut minulle, ja olenkin iloinen, etten luovuttanut liian aikaisin tämän työn suhteen.

Sain jo aikaisemmin idean toistaa maalauk­sen eri osia henkilön päässä, mutta sen toteutus jäi loppuvaiheeseen. Juuri tätä olin kaivannut! Se toi työhön enemmän sisältöä. Teoksen hahmo muuttui ihmispatsaasta eläväksi olennoksi tuoden mukanaan tunteen, jota kuvaan sisäiseksi huudoksi. Tein tietois­esti kasvojen molemmin puolin kasvillisuutta samalla kaavalla, jolla olin tehnyt kasvit. Kaulaan ilmestyi jostain epämääräiset portaat.

Hahmon suun seutu sai kaksoismerkityksen. Sen voi nähdä portaiden yläpäänä, tai auk­kona, jonka läpi näkyy taustan kasvillisuus. Nyt sai riittää. En ollut edelleenkään täysin tyytyväinen maalaukseen. Lisäisin tummem­paa violettia rakennukseen. Työn synkkyys alkoi myös ärsyttää, mutta taivaan vaalen­taminen olisi saattanut viedä työn huonom­paan suuntaan. Ainakaan nyt maalauksen keskeneräisyys ei jäänyt liikaa kummittele­maan mieleeni. Suunta kohti uusia haasteita.

Sama uni, öljy kankaalle, 100 x 120 cm, 2014.

Sama uni, öljy kankaalle, 100 x 120 cm, 2014